Asiantuntijakynäni aktivoitui (suorastaan kuumeni), kun Riihimäellä alkoi tänä syksynä seurojen ruohonjuuritasolta aivan uudenlainen urheilutoiminta, joka vastaa valtakunnalliseen haasteeseen lasten rasitusvammojen vähentämiseksi ja liikunnallisuuden edistämiseksi. Kaupungin pojat ja tytöt ikäryhmässä 2010 ovat koripallovalmentaja Matias Lehtisen aloitteesta muodostaneet yhteisen harjoitusryhmän työnimellä ”Kympit kimpassa”, jossa urheillaan yli lajirajojen ja kasvatetaan monipuolisia, taitavia liikkujia. Kirjoitan aiheesta nyt laajasti, ota mukava asento ja hetki aikaa 😊
Miksi tämä on erityisen tärkeää ja ajankohtaista, ja miksi osteopaattina olen asiasta kiinnostunut?
Siksi koska liikkuvilla nuorilla esiintyy huolestuttavasti enenevässä määrin rasitusvammoja alaraajoissa ja selän alueella. Tyypillisiä rasitusvammoja nuorella on Severin tauti, Osgood-Schlatterin tauti tai selkäkivun syynä nikaman rasitusmurtuma. Rasitusvamma paitsi on kivulias ja aiheuttaa urheiluun usein kuukausien tauon, on se altistava tekijä urheiluun liittyvissä vammoissa tulevaisuudessa. Rasitusvammoille altistavia tekijöitä on monia, joista tutkimusten mukaan yksipuolinen harjoittelu ja liian varhainen erikoistuminen on yksi suurimmista. Arkiliikunnan kuormittavuuden ja urheilusuorituksen kuormittavuuden välinen ero on myös kasvanut. Vammoille altistavat myös yksilölliset erot fysiikassa, mutta toki myös ulkoiset seikat kuten pelialusta tai urheiluvälineet. Lääkärit, osteopaatit, fysioterapeutit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset saavat todella paiskia hommia rasitusvammatapausten parissa.
Tässä vaiheessa katseet kohdistuvat myös seuratoimintaan. Harjoittelu tekee mestarin, mutta mikä on tutkitun tiedon valossa kannattavaa toimintaa ja mikä jopa haitallista? ”Suurimpana varhaisen erikoistumisen ja yksipuolisen kovan harjoittelun kääntöpuolena ovat mahdolliset psyykkiset ja terveydelliset suorat ja välilliset haitat. Näin ollen lasten urheilua alle kymmenen vuoden iässä tulee tarkastella paitsi yhteiskunnallisten arvojen myös lasten oikeuksien, vapauksien ja suojelun näkökulmista.” Näin kirjoittavat Salasuo, Piispa ja Huhta tutkimuksessa Huippu-urheilijan elämänkulku – tutkimus urheilijoista 2000-luvun Suomessa. Melko voimakkain ilmaisuin kirjoittajat haastavat urheiluseuroja tarkastelemaan toimintatapojaan ja vastuutaan lasten lajikasvatuksessa. Tutkijoiden mukaan lasten ja nuorten liikunnassa ja urheilussa monipuolisuus ja lajinomaiset leikit tulee olla etusijalla vähintään 12 ikävuoteen saakka. Samoin lajien välillä on pystyttävä liikkumaan joustavasti ilman että eri lajit mustasukkaisesti omivat nuoria.
Liikunnan harrastamisessa tulisi pyrkiä pois rakenteesta, jossa lapset ja nuoret valitsevat lajin jo varhain ja jossa harrastajapohja kapenee jyrkästi etenkin 13 ikävuoden jälkeen. Kansainvälisistä tutkimuksista käy yksiselitteisesti ilmi, ettei liian varhain aloitettu intensiivinen ja yksipuolinen ohjattu harjoittelu ole suotuisin tie huipulle, päinvastoin. Taitava juniorivalmentaja lyökin rutkasti jäitä hattuun ja katsoo pitkälle tulevaisuuteen. Tutkimustiedon mukaan huippu-urheilijoita sekä heitä, joille liikunta jää elämäntavaksi, syntyy monipuolisen ja vaihtelevan liikkumisen kautta. Tutkija Mikko Salasuo sanoo Suomen Kuvalehden haastattelussa, että on myytti, että tulevaisuuden lahjakkuuden voisi tunnistaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa.
Urheilujärjestelmää tulisi aidosti kehittää tutkimustiedon pohjalta, ei ottaa osia tutkimustiedosta ja sekoittaa mututuntumalla vanhoihin toimintatapoihin. Kuten Salasuo, Piispa ja Huhta kirjoittavat, huolena myös on, että kapeahkon sisäpiirin osallistuessa kehitys- ja muutostyön suunnitteluun ja toimeenpanon eri vaiheisiin voi lopputuloksena olla kehämäisesti itseään uusintava järjestelmä, jossa todellinen muutos jää toteutumatta, ja joukkueen lyhyen aikavälin intressit ajavat nuoren pitkän tavoitteen intressien ohi. Onneksi kentällä on virkeää liikehdintää, kuten esimerkiksi Riihimäen ”Kymppien” toiminta.
Miten Riihimäen ”Kympit kimpassa” käytännössä toimii?
Riihimäen Koripalloseuran vuonna 2010 syntyneiden ikäryhmän valmentaja Matias Lehtinen ideoi yhteistä harjoitusaikaa, jonne osallistuisi usea seura samanaikaisesti. Useiden lajien yhteistreeni johtaisi monipuolisiin harjoitteisiin lasten hyödyksi, ja valmentajat voivat samalla verkostoitua ja oppia toisiltaan. Käsipalloseura Riihimäen Cocksin valmentaja Joni Salin innostui ideasta, ja valmentajat lähestyivät muita seuroja ja alkoivat jalostaa ideaa käytäntöön. Tällä hetkellä yhteisharjoituksiin ottaa osaa kerran viikossa seitsemän eri seuran urheilijoita valmentajineen; Riihimäen Koripalloseura, Käsipalloseura Riihimäen Cocks, Kiekko-Nikkarit ry, Riihimäen Kisko yleisurheilu, Riihimäen Palloseura ry, RSS Panthers ja Riihimäen Juju-lentopallo. Koripallojunnut esimerkiksi harjoittelevat kerran viikossa oman porukan kanssa, ja toinen harjoitus on ”Kymppien” yhteinen.
Lehtinen ja Salin ovat ottaneet kopin isosta haasteesta, ja löytäneet erinomaisen uudenlaisen ratkaisun. Sen lisäksi, että hanke on vaatinut vapaaehtoisilta aikaa ja voimavaroja, ei ole aivan yksinkertaista luopua vanhoista toimintatavoista ja puolesta ”omaa” lajispesifiä harjoitusaikaa. Kun asiaa tarkastelee tutkitun tiedon valossa, Lehtisen aloittama hanke on arvokas aloitus, jolle toivon rutkasti tuulta alle muissakin ikäryhmissä.
Riihimäen kaupunki on tutustumassa ”Kympit yhdessä”-toimintaan ajatuksena mahdollisesti liittää Vireä Riksu-hanke ja maahanmuuttajien kotoutumisprojekti toimintaan. Liikkuva koulu- hanke mahdollistaa vaihtuvan välineistön Kymppien yhteiseen harjoitukseen. Toiminnan laajentumisen mahdollistamiseen tarvittaisiinkin liikuntapoliittisia päätöksiä ja resursseja. Voisiko kaupunki tukea tätä nuorten terveyttä edistävää toimintaa jatkossa systemaattisesti?
Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kun suunta on oikea!
Kiitos, että jaksoit lukea. Toivon hauskoja ja monipuolisia treenituokioita ”Kympeille” ja kaikille nuorille ja heidän valmentajilleen!
Lähteet:
Leppänen M, Pasanen K, Kannus P, Vasankari T, Kujala UM, Heinonen A, Parkkari J. Epidemiology of overuse injuries in youth team sports: a three-year prospective study. Int J Sports Med 2017.
Lindholm A, Mäki T. 10–16-vuotiaiden juniorijalkapalloilijoiden alaraajojen tyypilliset rasitusvammat ja niiden ennaltaehkäisy. 2017.
Salasvuo M, Piispa M, Huhta H. Huippu-urheilijan elämänkulku. Tutkimus urheilijoista 2000-luvun Suomessa. 2015.
Suomen Kuvalehti Huippu-urheilun myytit romuiksi: Lahjakkaasta lapsesta ei useinkaan kehity tulevaisuuden urheilutähteä. 2016.